mun piti itse asiassa kirjoittaa tästä jo kuoleman varjelusten ensi-iltapäivänä, mutta se jäi ja turhan vilkkaan matkustelun myötä tää teksti jäi tälle päivälle. mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös? (:
eli harry potter ja kuoleman varjelukset osa 2 sai ensi-iltansa 13.7.2011, eli peräti kahta päivää aikaisemmin kuin jenkeissä ja briteissä. hah! kerrankin jotain kivaa meille. en sitten ota vastuuta tästä tekstistä arvostelijan tasolla (hyi hiiteen ne kaikki hesarin sun muiden kamalat leffa-arvostelut), koska tää on puhtaasti potter-fanin kirjoittama. mulla siis ei ole rautaisen ammattilaisen otteita elokuva-arvostelujen suhteen.
mun on ensinnäkin tunnustettava, että nenäliinoille oli huomattavaa käyttöä! tosin se tuntui hirvittävän nololta itkeä tihrustaa siinä, kun vieressä istui kaks tyttöä, jotka häipyivät kesken leffan jonnekin, kikattelivat keskenään, kutittelivat toisiaan ja vastaanottivat tekstiviestejä. MITÄ HITTOA kysyn vaan!!? jotkut tulivat nauttimaan viimeisestä potterista, ja jotkut pilasivat sen nautinnon täysin. jos ei osaa katsoa elokuvaa leffateatterissa hiljaa ja toisia häiritsemättä, niin katsokoon sen sitten kotona. hemmetti.
joo, mutta itkin. yleensä en ole pottereita katsellessani itkenyt, kirjoja lukiessani kyllä, mutta kuoleman varjelukset oli ensimmäinen leffa jossa itkin kunnolla. liian paljon herkkiä, ja omasta mielestäni sangen hyvin tehtyjä, kohtauksia. kuka tunnustaa itkeneensä näytettäessä fredin, lupinin ja tonksin ruumiita? minä. kuka myöntää itkeneensä severuksen muistoja näytettäessä? minä. ja kalkaroksen muistojen kohdalla mä vasta itkinkin! vaikka ne olivat vähän muokanneet kirjan tapahtumia ja tekstejä, niin musta se vaan oli niin liikuttavaa ja koskettavaa. hyvin oli tehty. joudun tosin toteamaan, etten itkenyt, nyyhkin vain, severuksen kuollessa, mutta en mä siinä kohdalla kirjassakaan itkenyt. mut propsit alan rickmanille. ihana mies, joka herätti severus kalkaroksen henkiin. <3
kirjaa oli sovellettu kyllä aika paljon. toisaalta se oli ihan okei, mutta jotkut kohdat ottivat suuresti päähän, kuten pitkään hehkutettu ron/hermione -suudelma. olihan se ihana, aww-reaktion tuottava täydellinen suudelma, mutta se oli hitsi vieköön väärässä paikassa!!! koko kohtaustahan ei ollut kirjassa (ne myös unohtivat kotitontut!), ja musta suudelma kuivana tarvehuoneessa on mukavampi kuin suudelma just kastuneena pelottavassa salaisuuksien kammiossa. se suudelma tuli myös niin pian, että olin hetken aikaa sillein, et mitä hitsiä? pussasko ne jo? -fiiliksissä, vaikka itsekin olin awwitellut suudelman aikana. ja kaverini totesi, että se oli myös kuvattu aika huonosta kuvakulmasta (rupertin takaraivon vaan näkyessä siinä). onneksi ne sentään näyttivät suloisia ron/hermione -kohtauksia, mm. tarvehuoneessa ja suuressa salissa. mun suosikkiparitukseni. <3 mut kerrotteko siitä luna/nevillestä? okei, ne ovat söpöjä ja yksiä mun lemppareitani, mutta hei! ne eivät päätyneet yhteen, joten mitä virkaa tolla oli koko leffassa? o.O
harryn ja ginnyn suhteen sivuutan, koska se ei ole mitenkään erikoinen/ihana/lemppareihini kuuluva. plus, että leffa-ginny on vähän horo. yäk. hyvinhän bonnie ja daniel näyttelivät, mutta ei se paritus ole inspannut kirjoissakaan...
mua jäi hirvittävästi kalvamaan se, että mollyn "not my daughter you bitch!" huuto bellatrixille oli liian vaisu. siis ihan oikeesti! mollyhän KILJUI sen bellalle, ja leffassa se vaan totesi sen. eikä se taistelukaan ollut kovin hääppöinen, ja sitä mä perkele olin odottanut. toinen mitä odotin hirveesti oli se, että ne olisivat näyttäneet teddyä. se muuten sivuutettiin kivasti, kun poitsua ei näkynyt leffan prologissa. harry vaan mainitsi lupinin haamulle, että "juuri kun sinä olit saanut pojan". MUTTA NE EIVÄT EDES KERTONEET TONKSIN JA LUPININ OLEVAN NAIMISISSA, SAATI TONKSIN OLEVAN RASKAANA!!! miten tollasta voi edes sivuuttaa? kirjan lukematta jättäneet, oma häpeänsä, tuskin pysyivät tuossa kohdassa kärryillä. olen iloinen, että olen lukenut jokaisen potterin. (:
merlinin pöksyt sentään, miks mä en saa mitään enää päähäni? miksi mulla ei oo enempää sanottavaa tuosta kymmenen vuoden leffamaratoonin päättäneestä elokuvasta, joka tahkosi ennätyksiä meillä ja maailmalla? o.O onneksi meen siskon kanssa katsomaan sen uudestaan. toivottavasti ilman häiritseviä kanssakatsojia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti